274 - ja vielä sitä on hiukan

Tavara päivässä -hanke on saanut muhia ihan rauhassa jonkin aikaa. Edellinen suurempi rypistys tehtiin loppukesästä, kun kaupunginosakirppiksen myyntipöydästämme siirtyi tavaraa toisiin osoitteisiin oikein urakalla.

50 kpl, kuten otsikon laskutoimituksessa arvioin, saattaa olla alakanttiin. Lelut, kirjat, elokuvat, lasten talviurheiluvälineet ja takit olivat kaikki hittejä. Minua sai jo hiukan toppuutella, etten olisi kantanut pihalle kodin koko irtaimistoa helppoheikkihurmiossani...

Mutta vielähän sitä tavaraa tosiaan on. Eikä näytä ihan todennäköiseltä, että ennätämme nollille vuoden loppuun mennessä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että myös suunta (pois päin) ja tavarapaljouden huomaaminen ympärillään ovat jo sinänsä saavutuksia.

Tavara päivässä -ajattelun hedelmiä on myös elokuussa aloittamani vuoden mittainen vaatteiden ostolakko. Eli vaikka ihan joka päivä en hankkiutuisikaan tavarasta eroon, niin pidän huolen edes siitä, etten joka päivä kanna jotain uutta sisälle...

Ostolakkoni on maltillista mallia: välttämättömät vaatteet saa hankkia kikkailematta. Mutta vielä nyt 3-4 kuukaudessa en ole oikeasti tarvinnut edes uutta paria sukkia, uusia pikkareita tai t-paitojakaan. Sekin kertoo jo jotakin.

324 - ne palasivat

Toukokuussa ystävämme vastaanotti n. 37 tavaraa uuteen kotiinsa. Meidän toiveissaa oli, että tavarat jäisivät sinne, mutta toisin kävi. Ne palasivat, ja mukana tuli vielä kiitoksena pullollinen outoa juomaa. Hitaasti eteenpäin. Näillä nurkilla järjestetään syksyisin katukirppis. Satsaamme siihen.

Kotiinpaluu.

287 - thulee...

Vaihdoin auton vajaa kaksi vuotta sitten. Vanhasta jäi taakkatelineet, jotka eivät uuteen autoon sovi. Taakkatelineitä tarvitaan talvisin hiihtomatkoilla. Tosin viimeiset kaksi talvea ajoimme toinen takapenkki kumolla, jotta sukset mahtuivat matkaan. Toimii se niinkin, pitäisikö siis seuraavaksi luopua suksiboksista. Jos ensin katsoisi läpi sen sisällön. Näitä nyt alkuun kaupataan Torilla, ja jos ei kauppa käy, niin muutetaan strategiaa.

288 - satelliittiuutisia

Ostimme kotimme suomalaisnepalilaiselta perheeltä, ja saimme siten asuntokaupan myötä talon seinälle kiinnitetyn ja etelään suunnatun lautasantennin. Perhe seurasi siitä Nepalin uutisia. Sen tuoma hyöty meille oli lähinnä siinä, että Raksuni Mun saattoi sen perusteella päätellä missä on etelä. Sen onneksi oppii yhdessä pihassa jo kolmessa vuodessa, myös rakkaani ;). Joten aurinkoisen viikonlopun kunniaksi antenni ruuvattiin seinästä irti ja sen 30 - 40 metriä antennijohtoa kaverina. Laitoin ilmoituksen Torille, "nopein saa". Halukkaita olisi ollut, mutta nopein sai.

Kuva.... 

289 - Onnea uuteen kotiin

Ystävämme on muuttopuuhissa, ja kaipasi väliaikaiskotiinsa väliaikaistavaroita. Meidän mielestä ne menivät sinne olemaan. Vain sauvasekoitin ja kaksi keltaista syvää lautasta toivottiin palaavaan.

5 puurolautasta
6 matalaa lautasta
2 mukia
4 lasia
n. 10 ruokailuvälinettä (lusikoita, haarukoita)
4 ruuan valmistusvälinettä (kauha, vispilä, juustohöylä, paistinlasta)
salaattiastia
salaattiottimet
kattila
pressopannu
silityslauta
pyykkikori
=37

2 syvää lautasta ja sauvasekoitin meni lainaksi, joten niitä ei lasketa.

Kaikki tapahtui niin nopeasti, että kuvat jäi ottamatta.

326 - Joku raja kotireleilläkin

Kotipihalla saa toki tallustaa vähän missä vetimissä mielii, mutta tähän nyt kuitenkin vedetään se raja. Pois, pois. Vesikin menisi läpi rei'istä, joten ovat paitsi kauhiat myös hyödyttömät.

Raidalliset jämälankavillasukat jäävät yhä sulostuttamaan kotikontuja, joten tyylikkyys ei kuitenkaan ryöpsähdä yli äyräidensä vieläkään. ;)

327 - autotallissa

Meidän autotalissa ei pidetä autoa, siellä korjataan pyöriä. Korjattaisiin enemmän, jos olisi tilaa. Yksi iso projekti olisi yhden pari sängyn kokoaminen siihen kuosiin, että sen voisi myydä.

Autotallissa on myös pieni varasto, ja siellä on kasa vanhoja mattoja ja kaiken näköistä muuta. Yksi kerrallaan.

Lähtevien listalla:
- Ikean matto, se ostettiin edelliseen kotiin lasten huoneeseen, sopi verhoihin.
- muovinen renkaanheittopeli, täysin koskematon (häpeän: saatu lahjaksi)
- > 200 kpl asiakkaiden ym. käyntikortteja, edellisestä työpaikassa, työssä jossa käyntikorteilla ja suhteilla on merkitystä. Päätin, että jos tarpeen, hankin ne uudestaan.

Kaikki tämä lensi vauhdilla roskikseen, ilman valokuvaa. Kuvaan sen sijaan päätyi Vappu-mummin kamerat, joita ei todellakaan heitetä pois. Onneksi ne eivät ole edes minun hallussani, vaan siskoni hyvässä hellässä huomassa.

330 - liki kolme vuotta se kesti

Muutimme nykyiseen kotiimme vajaa kolme vuotta sitten. Asunnon edellinen asukas jätti meille muistoksi kaikennäköistä, kuten Ikean risat vaatekaappi x 3 ja pihakeinu. Pihakeinusta on pikkuhiljaa osat siirtyneet kohti jäteastioita, mutta se kehikko. Se pitäisi purkaa, jotta sen saisi toimitettua henkilöautolla... jonnekin.
Tänään, 10.4. on kuitenkin jätteenkeräysauto liikkeellä. Mukaan otetaan metallitavaraa, kodinkoneita jne.
Siis kehikko olkapäälle ja kohti keräysautoja. Ei se oikein olkapäällä kulkenut, muistutin enemmänkin painonnostajaa, jolla on painot ylhäällä, eli kädet iloisesti kohti taivasta, ja matkaa vajaa puoli kilometriä.

Pikkuisen ollaan jäjessä, n. 70 tavaraa....

331 - laajennettua tavara-ajattelua

Tämä voi kuulostaa hiukan kaukaa haetulta, mutta laskin viime aikoina kulutetut lankakerät yhdeksi poistetuksi tavaraksi. (En sentään 7:ksi, vaikka kuvassa vyötteitä onkin sen verran. :))

Kyllä tämä, ainakin tämän lankahamsterin mielestä, saattaisi olla vielä tavara päivässä -ajattelun hengen mukaista. Kas kun olen käyttänyt jo olemassa olevia lankavarastoja, enkä ole ostanut uutta lankaa.

Kuvan vyötteet ovat kuuluneet ainakin yhden villapaidan ja yhden hartiahuivin materiaaleille.

332 - Kaappiin piiloutunut

Opiskeluaikoina hankittu yönsininen unelma on pysyvästi liian soukka. Se on varmaan aina solahtanut niin pieneen tilaan ja kiinnittänyt itseensä niin vähän huomiota, että on seurannut mukana kaikki nämä vuodet, muutosta ja vaatekaapista toiseen.

Yhdestä liian pienestä unelmasta luovuttu, ja kaapeista löytynee muitakin. :)

333 - vaatekaapin harvennusta

Joku on joskus sanonut minulle, että t-paitoja ei ole koskaan liikaa. Mutta on niitä, jos ne eivät mahdu kaappiin. Siivosin siis kaapista t-paidat, joiden käyttö oli jo vähäinen, tai ne kuuluvat siihen kategoriaan, että niitä on käytetty jo niin paljon, että ne päällä ei voi olla ihmisten ilmoilla.

Samalla eteenpäin siirtyivät yhdet pieneksi käyneet toppahousut ja pari yöpaitaa.

saldo: -16

349 - Käypäläiset kiertoon

Nämä äänikirjat merkitään poistetuiksi tavaroiksi, vaikka niiden oli tarkoituskin käydä meillä vain kääntymässä. Koska ne eivät kuitenkaan olleet lainassa vaan ne oli annettu omaksi, ne olisivat myös helposti saattaneet jäädä omaan hyllyyn lojumaan.

Näinkin kertyy niin helposti turhaa kamaa: on usein helpompaa ja nopeampaa järjestää tavaralle paikka hyllystä tai kaapista kuin miettiä, missä sen oikeasti kannattaisi olla.

Jotkin äänikirjat säilytän ja kuuntelen ne uudelleen, mutta muut on hyvä vapauttaa muidenkin iloksi.

351 - eteenpäin

Jääkiekkokypärä, tai luistelukypärä. Laitoin jo muutaman eteenpäin viime talvena, mutta aina niitä jostain nousee pintaan, kuin sieniä. Tämä musta kypärä menee työkaverille, jolla on kolme lasta ja kaksi kypärää. Töissä on vähän sellaiset lasten urheiluvälineiden vaihtopäivät käynnissä. Saan ylihuomenna junnulle lainaksi murtsikkasukset, monot ja hokkarit. Suksia ei tohtisi hankkia, kun niiden käyttö jää kertaan tai kahteen koulun liikuntatunnilla.

Vaaleanpunainen villatakki, puuvillaneule. Lahja tämäkin, en ole sitä pitänyt kertaakaan. Vaaleanpunainen ei ole minun väri, en tiedä kenen? Kokoomuksen miesministereiden ja vauvojen.
Kunto on niin hyvä, että se menee UFF:n tai jonkun muun vastaavan keräyslaatikkoon.

ps. kännykkäkuori makaa eteisen pöydällä, niin pullollaan, että kuori piti jeesusteipillä paikata. Valmiina lähtöön. Lähtemisen meininki on hitaasti lämpenevää. 

353 - pieniä luopumisia

Komppaan Pitkoa Desiguelin laukusta luopumisesta, ja luovun laukun siskosta, jolla oli sama kohtalo kuin Pitkon laukulla: tekonahka ei kestänyt Suomen talvea, ja kaikkea sitä tavaraa, joka joka päivä kulki matkassa: kirja, kännykkä, lompakko, puhelin, avaimet ja jotain pientä sälää.

Lahjahuivi, ei edes kovin vanha, mutta hyvin vähän käytetty. Keinokuitua. Hei hei.

Lahjafleecehuppari, hyvin paljon käytetty, mutta kokoa XL. Saatu aikana, jolloin vaatteeni olivat löysiä, säkkejä saattaisi joku sanoa.

Helmitaulu kokoa XL. Saatu myös lahjaksi. Valmistuin maisteriksi matematiikan koulutusohjelmasta, ystäväni tykkäsi, että tarvitsen laskimen. Viime vuodet se on viettänyt varastossa. Aika lähteä, vaikka rakas onkin.

Ja viimeisenä keittiövaruste. Ajattelin, että näistä voi olla vaikea luopua, mutta tästä ei. Kun muutimme nykyiseen kotiimme, kattilat menivät aikapitkälle uusiksi, koska tässä kodissa on induktioliesi (SE ON IHANA!). Ostin sitten sellaisen pienen teflonkasarin, sellaisen, jossa olisi helppo keitellä vaikka kaakaota. Tosi helppo on, ei pala pohjaa, kun ei kuumene. Ja onhan se Teflon-pinta siinä jo niin kulunut, että tämä on jo henkilökohtainen (mielen)terveysteko.

358 - Kun täytyy luopua ihanista asioista

"Jos tätä joskus vielä käyttäisi" -syndrooman lisäksi poden "liian ihana heitettäväksi pois" -oireyhtymää. Suloinen Marimekon pussukka on toiminut kauan lompakkonani, ja hyvin on toiminutkin. Sinne mahtuu vain välttämättömin, ja kuititkin tulee siivottua pois ennen kuin määrä on mahdoton.

Mutta kun sen lukkomekanismi eli tuo nipsurauta on rikki, enkä osaa korjata sitä. (Pähkäilin kyllä, että miten sen saisi toimimaan taas, mutta nope. Ei onnistu minulta.) Kun riittävän monta kertaa olin korjannut pankkikorttini kaupan kuraiselta lattialta, vaihdoin pussukkaa. Tätä en kuitenkaan heittänyt pois. Kun se on niin ihana.

Aika mennä.

Desigualin laukku on rakas lahja. Se on niin kaunis ja niin kätevän muotoinen: osa pötköstä taittuu laukun läpäksi ja koko mukautuu tavaramäärään.

Mutta kun kantohihnan kiinnityskohta on repeytynyt, eikä laukkua sen takia voi käyttää. Tekonahkaa ei myöskään voi asiallisesti paikata.

Täytyy myöntää, että laukun kanssa kipuilen vielä hieman... Jos siinä säilyttäisi huiveja, pitäisi ihan pussukkana vaan. Mutta ei. Aika mennä senkin.

(Menen vielä hakemaan kotijoukoilta tukea ja vahvistusta. ;))

360 - vieläkö joku kaipaa filmipokkaria?

Päivän Hesarissa oli hyvä juttu kierrätyksestä. Mikä ennen oli pienen porukan intoilua, on nykyisin kaikkien arkirutiinia. Eihän sitä enää edes kehtaisi laittaa pahvia tai banaaninkuoria sekajätteisiin.

Mutta ne nurkissa maatuvat tavarat. Minun hamsteripaheitani symboloi hyvin piirongin laatikosta löytynyt Olympus-filmipokkari. Että jos sitä joskus vielä innostuisi tällaisestakin kuriositeetista, hankkisi filmirullan ja kuvaisi hassuja retrokuvia filikkapokkarilla.

Koska tämän vuoden aikana harjoittelen ennen kaikkea luopumaan tavarasta, en voinut jättää kameraa jatkamaan uniaan. Yritän tarjota sitä ilmaiseksi nettikirpparilla. Jos ketään ei kiinnosta, seuraava sijoitusyritys on kierrätyskeskukseen. Jos sinnekään ei huolita, niin elektroniikkajätteisiin sitten. 

(On minulla myös järjestelmäkamera, jolla kuvataan filmille, mutta siitä en kyllä luovu. :))

361 - anna kännykälle uusi elämä

Kännyköistä on tullut kertakäyttökamaa. Ensimmäinen laitteeni, Nokian NMT kesti vuosia, ja annoin sen vielä eteenpäin seuraavalle käyttäjälle. Esiteinipojallani on ollut varmaan jo lähemmäs kymmenen luuria, ei ne tahdo kestää tai ne on muuten vain tylsiä...

Neljä luuria pakattiin "kierrätä kännykkä" kuoreen, mukana laturit. Jos näistä "kierätä kännykkä" ihmiset jotain maksavat, rahat menevät hyväntekeväisyyteen, mutta jos ei, niin ainakin asiallinen kierrätys on hoidettu.

Tästä se lähtee: 365 - 4 = 361 jäljellä.

365 päivää, 365 tavaraa

Vuoden 2014 muodikas haaste, hankkiudu eroon tavarasta, yksi päivässä tai 365 vuodessa.
Tavaraahan löytyy, kaapin ovia tuskin uskaltaa avata; missä kaikki paperit, entä se veroilmoitus?

Mutta mistä luopuisin ja minne luovuttaisin? Ehjää käypää tavaraa tuskin kannattaa heittää roskiin, joten kierrätys eri muodoissa kunniaan. Ideana on oppia elämään vähemmällä tavaramäärällä.

Ja kun kaipaa lisähaastetta, niin jokaista uutta ostettua tavaraa kohden pitäisi yhdestä luopua. Tänä vuonna hankittuna jo kattila, pre-teinille puhelin ja itselleni uusi kamera, niitäkin jo on muutama pesässämme. 365+3 = 368.

Jos siis aloittaisi, onhan jo vuoden 17. päivä.