"Jos tätä joskus vielä käyttäisi" -syndrooman lisäksi poden "liian ihana heitettäväksi pois" -oireyhtymää. Suloinen Marimekon pussukka on toiminut kauan lompakkonani, ja hyvin on toiminutkin. Sinne mahtuu vain välttämättömin, ja kuititkin tulee siivottua pois ennen kuin määrä on mahdoton.
Mutta kun sen lukkomekanismi eli tuo nipsurauta on rikki, enkä osaa korjata sitä. (Pähkäilin kyllä, että miten sen saisi toimimaan taas, mutta nope. Ei onnistu minulta.) Kun riittävän monta kertaa olin korjannut pankkikorttini kaupan kuraiselta lattialta, vaihdoin pussukkaa. Tätä en kuitenkaan heittänyt pois. Kun se on niin ihana.
Aika mennä.
Desigualin laukku on rakas lahja. Se on niin kaunis ja niin kätevän muotoinen: osa pötköstä taittuu laukun läpäksi ja koko mukautuu tavaramäärään.
Mutta kun kantohihnan kiinnityskohta on repeytynyt, eikä laukkua sen takia voi käyttää. Tekonahkaa ei myöskään voi asiallisesti paikata.
Täytyy myöntää, että laukun kanssa kipuilen vielä hieman... Jos siinä säilyttäisi huiveja, pitäisi ihan pussukkana vaan. Mutta ei. Aika mennä senkin.
(Menen vielä hakemaan kotijoukoilta tukea ja vahvistusta. ;))
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti