353 - pieniä luopumisia

Komppaan Pitkoa Desiguelin laukusta luopumisesta, ja luovun laukun siskosta, jolla oli sama kohtalo kuin Pitkon laukulla: tekonahka ei kestänyt Suomen talvea, ja kaikkea sitä tavaraa, joka joka päivä kulki matkassa: kirja, kännykkä, lompakko, puhelin, avaimet ja jotain pientä sälää.

Lahjahuivi, ei edes kovin vanha, mutta hyvin vähän käytetty. Keinokuitua. Hei hei.

Lahjafleecehuppari, hyvin paljon käytetty, mutta kokoa XL. Saatu aikana, jolloin vaatteeni olivat löysiä, säkkejä saattaisi joku sanoa.

Helmitaulu kokoa XL. Saatu myös lahjaksi. Valmistuin maisteriksi matematiikan koulutusohjelmasta, ystäväni tykkäsi, että tarvitsen laskimen. Viime vuodet se on viettänyt varastossa. Aika lähteä, vaikka rakas onkin.

Ja viimeisenä keittiövaruste. Ajattelin, että näistä voi olla vaikea luopua, mutta tästä ei. Kun muutimme nykyiseen kotiimme, kattilat menivät aikapitkälle uusiksi, koska tässä kodissa on induktioliesi (SE ON IHANA!). Ostin sitten sellaisen pienen teflonkasarin, sellaisen, jossa olisi helppo keitellä vaikka kaakaota. Tosi helppo on, ei pala pohjaa, kun ei kuumene. Ja onhan se Teflon-pinta siinä jo niin kulunut, että tämä on jo henkilökohtainen (mielen)terveysteko.